Matkalla Atlantaan osa 2

Viimeksi jäimme sutimaan automme kanssa amerikkalais-meksikolaisen ravintolan pihamaalle pian sen jälkeen kun poitsun hammasraudoista oli saatu isoimmat kahvinpurut ja banaaninkuoret perattua pois.

Oltiin siis jo lähtökohtaisesti myöhässä ja matka ei kun hidastui entisestään mitä lähemmäksi Atlantaa päästiin. Lopulta liikenne pysähtyi 8 kaistaisella "Highwayllä" kokonaan.
Seisottuamme siinä tovin pääsimme puikkelehtimaan eteenpäin kaistoja vaihdellen ( laitonta niin Suomessa kuin Georgiassa). Lopulta selvisi syykin seisoskeluun ja jonotukseen..suuri rekka kuljetuslavettinsa kanssa oli hajonnut poikittain useammalle kaistalle ja tukki koko trafiikin.
Sumasta selvittiin ja matka kentälle jatkui..
Kentälle saavuttaessa koneen lähtöön oli enää aikaa 50 minuuttia ja kenttä on ISO..itse terminaalin check-in hallista pitää matkustaa "robottimetrolla" ns. concorseja pitkin jakoterminaaleihin joista lähtevät käytävät joiden varrella voi olla kymmeniä portteja.  Lyhyesti sanoen matka portille on joka tapauksessa pitkä.
Vihdoin kuitenkin onni tuntui meitä suosivan sillä pääsimme turvatarkastuksesta ja matkatavara checkistä melko mukavasti lävitse ja lähtöhalliin josta robotimetrot lähtevät. Eikun vauhdilla junaan ja.... niinpä kannattaa kiireessäkin katsoa minne junaan astut. Ennenkuin juna lähti, huomasin että olemme väärään suuntaan menevässä junassa. Eikun nopeasti ulos..minä itse edellä ja pojat perässä. Olin jo ulkona ja toinen pojistakin mutta nuorimmainen jäi jonkun selän taa jumiin ja junan ovet sulkeutuivat. Juna lähti takaisin kohti pääterminaalia poika kyydissä. Yritin vielä viittoilla että "nouse pois seuraavalla asemalla"!
Vähän aikaa "aivoratas" surisi niin että äänen varmaan kuuli ulospäinkin. Mitäs nyt? Eikun yrittämään päästä kävellen samaan suuntaan jonne juna oli pojan vienyt. Ongelmana oli vain se että siihen suuntaan kulku oli jalkaisin kielletty. Juoksin silti liukuportaita väärään suuntaan ja mukana ollut poikani perässä. Sain muutaman askeleen etumatkaa poikaani ja kun vilkaisin taakseni huomasin poliisin joka juoksi hänen perässään. Kun pääsin seuraavalle asemalle totesin että poliisi oli ilmeisesti saavuttanut pojan ja napannut kiinni. Häntä ei näkynyt misssään. Mutta samassa huomasin nuorimmaisen joka seisoskeli asemalla vanhemman amerikkalaispariskunnan kanssa rauhallisesti jutellen. ( poika oli vasta 10 vuotias mutta osasi välttävästi englantia). No niin..nyt siis toinen poika löytyi ja toinen vuorostaan katosi.
Takaisin juosten asemalle ( tällä kertaa oikeaan suuntaan) josta olimme juoksuun alunperin lähteneet.   Hetken seisoskeltuamme kuulin toisen poikani äänen ihan kuin se olisi kuulunut jostakin syvältä "kaivonpohjalta". Ja taas , taas se kuului samalla tavalla ..hän huusi nimeäni. Sitten hän osui silmiini. Poika seisoi poliisi vierellään pari kerrosta ylempänä olevalla parvella metroaseman toisella reunalla.
Näin asemalaiturilla toisen poliisin ja ryntäsin hänen luokseen kysymään saisiko hän yhteyden kollegaansa tuolla ylhäällä. Sehän onnistui ja parvella ollut poliisi lähti tuomaan poikaani alas luoksemme.
Kun taas kaikki olimme yhdessä paikassa ja yhtä aikaa , etsimme nopeasti oikean metrojunan ja kohti terminaalia ja porttia josta kone oli lähdössä vajaan 15 minuutin kuluttua. Ennen junaan loikkaamista sain vielä käyttää poliisin radiota jolla olin ensin yhteydessä koneemme lähtöportille ja sieltä minut yhdistettiin suoraan koneen kapteenille jolle selitin asiani.. Hän lupasi armeliaasti odottaa meitä kaksi minuuttia yli virallisen lähtöajan mutta ei enempää. Siihen oli ehdittävä. ( Laukut olivat jo koneessa)
Rynnäköimme junasta pästyämme eteenpäin sen minkä jaloista pääsimme ja hiki virtasi. Portille ja siitä virkailijoiden viittomaa reittiä juosten koneeseen jonka ovi paukahti kiinni takanamme ja kone liikkui jo ennenkuin olimme istumassa paikoillamme. Matkailu on sitten ihanaa!!! .....
Tarinan kolmas ja viimeinen osa "näyteltiin" Frankfurtissa vaihtokentällä ..mutta siitä lisää ensi kerralla.

All english speaking friends.. I decided to write now only in finnish..if you do visit my blog page and want to read these stories in english..let me know and I will continue to translate my stories in future :)

Matkamuistoja 1..Travel memories 1.

Matkailu on aina kuulunut tämän isukin mieliharrasteisiin ja aina silloin tällöin on matkassa ollut mukana myös parempi puolisko tai jälkikasvua.
Nyt kertomani tarina tapahtui jo jonkin aikaa sitten mutta säilyy varmasti niin isukin kuin jälkikasvunkin mielissä lopun ikää.

Matka suuntautui tällä kertaa "ison veden taa" Ameriikan Yhdysvaltoihin ja tämä sattumus tuli vastaan vasta paluumatkalla muutoin mukavasti sujuneen reissun lopulla. Lähdimme Tennesseen osavaltiosta aamutuimaan ajelemaan kohti Georgiaa ja Atlantaa josta lentomme lähtisi kohti Eurooppaa ja kotia Suomessa. Matkaa Tennesseestä Atlantaan Georgiaan on joltisenkin paljon joten taukoja tarvitaan ja nälkäkin iskee jossakin vaiheessa. Amerikkalaiset ystävämme olivat tietävinään hyvän ruokailupaikan matkan varrelta ja sitä sitten metsästettiin hartaudella ainakin yhden ylimääräisen tunnin verran. Löytyihän se viimein ja ruoka maistui. Toisella jälkikasvustani oli vielä tuohon aikaan hammasraudat jotka piti poistaa ruokailun ajaksi..kuten nytkin toimittiin. Ruokailun lopulla totesimme että olemme kaiken ravintola etsinnän ja hitaan ruokailun takia jo myöhässä alkuperäisestä aikataulusta ja alkoi tulla kiire jatkaa matkaa. Eikun rynnäköllä kaikki autoon ja matkaan...tai ei sittenkään. Juniori huomaa että hammasraudat jäivät ravintolan pöytään jossa söimme. Ei kun nopsaan takaisin ravintolaan jossa pöytämme jo kirkkaana ja puhtaana odotti seuraavia nälkäisiä kävijöitä. Ei näkynyt hammasrautoja eikä muutakaan omaisuuttamme.
Uusi rynnäkkö tarjoilijan luo ja tiedustelemaan ovatko tietoisia missä raudat voisivat olla. Olimme siis Ameriikan sydämessä mutta kaksi ensimmäistä tarjoilijaa "tarjoili" meille vain "habla espanjolaa" eli ei sanaakaan englantia. Viimein löytyi yksi tarjoilija jolta paikallismurre luisti sen verran että saimme asiamme kerrottua ja ymmärrykseen vastapuolelle.
Selvisi että kaikki roskat ja todennäköisesti myös hammasraudat on viety jo keittiön perällä olevaan isoon roskikseen. Pari reipasta espanjaa puhuvaa meksikaani poikaa jätesäkkien kimppuun ja rojut säkeistä keittiön lattialle :)
Meni kymmenkunta minuuttia kunnes toinen  poika hihkaisi ja toi kourassaan hieman "epäsiistissä" kunnossa olevat hammasraudat eteemme. Pikaisen pesun ja puhdistuksen jälkeen eikun raudat suuhun ja kansa autoon ja vauhdilla matkaan.
En muista tuliko edes kunnolla kiitettyä näitä poikia jotka dyykkasivat keittiössä kun laskin koko ajan minuutteja siihen kun koneemme starttaisi Atlantasta. Vasta autossa jäin miettimään miten on mahdollista että täällä Amerikan sydänmailla on paikkoja joista löytyy vain espanjaa puhuvia "amerikaanoja"?  ...Tämän matkan kommellukset eivät päättyneet tähän..kaikkea muuta, tarina vain paranee, mutta siitä huomenna lisää..


Travelling has allways been one of daddy´s favorite hobbies. Now and then also my "better half" or the kids have got the change to join my trips.
This story which I´m telling to you today took place already some time ago , but as well as dad so also the kids will remember this trip their whole life.

This time target was USA and this incident took place when we were already on our way back , after a very nice and joyful vacation week in Tennessee. It was early morning when we started our trip from Tennessee to Atlanta Georgia , from where our plane was about to take off and take us back to Europe and Finland.
It´s quite a long drive from Tennessee to Atlanta so it means you have to take brakes and have some lunch on your way. Our US friends told that they know a nice place next to the road to Atlanta.. and maybe they did ..but not very exact where..so we looked the place long and hard for an hour or so.
Finally we found the place and food was tasty. Must remind that one of my kids got braces that need to take off while you were eating. As he did also this time.
While we were allmoust done with the lunch we noticed that we are late from the planned timetable.
So fast everyone into the car and on the road..or maybe not. Junior noticed that he left the braces to the table where we had the lunch.  Running back to the restaurant and to the table where we ate. There was our table waiting the next customers shiny and clean. No braces or anything :)
Next rush was to reach waiter asking if they have sen the braces..remember that we were in "heart middland US" but still the first two waiters only "served" us spanish ..habla habla..
Finally we found one waiter who understood local "dialect" and we were able tell our problem.
Soon we heard that all stuff / garbage from the tables have been taken to big plastic sacks that were behind the kitchen.
So..two young mexican boys rushed to turn down all the sacks to the kitchen floor..not a nice view :)
It took some ten minutes until the other boy  cried out and brought us the braces that looked quite messy. Just a fast wash and clean up..braces back to mouth and rush to the car.

I´m not sure if we even thank properly these mexican boys as at least I was only counting minutes to the time when our plane was about to take off from Atlanta. Not until back on the road in the car I got time to think , how it´s possible that here in "America´s Heart Land" you meet people who just hablas espanjol ;)
This was just the start of all happenings that took place on this trip back home..no , the story gets even more exciting but from that I will tell more about tomorrow...

Putkiposti alkakoon! Let´s start the pipeline!

Tässä se nyt on.

Putkiaivo isukin oma "kuumalinja" jossa isukki jakelee tietoisuuteen niitä kommelluksia joita voi sattua vain kolhomman näköiselle sukupuolelle , silloin kun ollaan tekemisissä sen kauniimman kanssa. Ehkä tästä "kuumalinjasta" voi jopa olla hyötyä jollekin kauniimman

sukupuolen edustajalle jos eksyy lukemaan näitä isukin aivoituksia ja huomaa että ei se oma köntys ole sen surkiampi kuin muutkaan kaksilahkeiset :) Joskus näillä sivuilla voi ehkä törmätä johonkin positiiviseen yllätykseen jota ei olisi meistä miesten kuvatuksista osannut edes arvata.

Here it is.

Pipebrain daddy´s own "hotline" where dad gives the seeds of wisdom of all the funny happenings

that have taken place to this "not so good looking" sex ..especially when  being in contact with the

pretty ones. Maybe..I said maybe.. this "hotline" can even be useful to some persons from the  pretty side of sex if they come to these pages by accident and notice that their own two-legged isn´t so hopeless as they thought :) Sometimes you might even surprise when you hear what amazing achievements we could attain...something that you couldn´t even imagine.